Mietin juuri, että voiko koiran ultra jännittää? Ja kun kerran voi niin kuinka paljon? Ei ehkä yhtä paljon kuin aikoinaan omani, mutta jos muistini ei hurjasti pätki niin samanlaiset perhoset taisi olla vatsassa kahden ensimmäisen pentueen kohdalla. Arjen tohinoiden keskeltä havahdun ajatukseen: "Ai niin, se ultra on ensi viikolla!". Pullistuuko massu, muuttuuko koira rauhallisemmaksi, onko sillä jotain muuta tiineyteen viittaavaa havaittavissa? Ultran jälkeen ei onneksi tarvitse arvailla.
Pentukyselyjä on tullut kivasti ja se saakin minut toivomaan entistä enemmän hyvää Ullalle ja mahdollisille pennuille. Voi kun niille pienille olisi niin hyviä ja harrastavia kotejakin jo tiedossa. Luulempa siis ettei minun peukut ainoastaan ole pystyssä Ullan ultran suhteen. Voi kumpa olisikin tärpännyt!
Ensi viikkoon, moiks!
